Pokeri luokiteltiin 1800-luvulla aluksi ”huijareiden peliksi”, ja sen miellettiin houkuttelevan pariinsa hämäräpuolen kulkijoita, korttihuijarit mukaan lukien. Ennen 1970-lukua pokeria ei pahemmin kasinoissa näkynyt, koska huijareita oli liian vaikea pitää ulkona peleistä. Pokerin kasvanut suosio ja kehittyneet tekniikat pelin rehellisyyden takaamiseksi johtivat kuitenkin pelin paluuseen kasinoille, sekä Internetin että reaalimaailman puolella.

Onlinepokeria pelatessa ei tarvitse pelätä monia perinteisestä pokerista tuttuja huijausmuotoja. Kun pokerihuone sijaitsee netissä, kukaan ei voi merkitä kortteja, kukaan ei voi yrittää kurkkia kädessäsi olevia - eikä jaettavia - kortteja, eikä jakaja voi yrittää sekoittaa pakkaa oman mielensä mukaan

On kuitenkin yksi huijaamisen muoto, joka sopii erityisesti onlinepokeriin: pelaajien liittoutuminen keskenään. Tämä tarkoittaa, että jotkut pelaajat jakavat keskenään tietoa korteistaan auttaakseen toisiaan voittamaan, tai saadakseen muut pelaajat laittamaan lisää rahaa pottiin. Tällaiseen toimintaan syyllistyvät pelaajat luonnollisesti pilaavat kaikkien osallistujien pelin.

Kolluusiota ei suvaita missään onlinepokerihuoneissa. Sivustot käyttävät tarkkailuun sekä ihmisiä että automatisoitua valvontaa havaitakseen mahdolliset epäilyttävät ja vilpilliset pelimetodit ja pelaajien välisen yhteistyön. Onlinekasinot pitävät tarkkailumetodiensa yksityiskohdat visusti salassa, jottei tieto kantautuisi vääriin korviin.

Pelaajien on suhteellisen helppoa niin halutessaan liittoutua keskenään, mutta myös onlinekasinoiden on yhä helpompi havaita tällaiset ”salaliitot”. Kolluusiosta kiinni jääminen johtaa porttikieltoon onlinekasinoihin.